Voiko remix-teos olla sallittu vapaana muunnelmana? Rajanveto vapaan muunnelman ja johdannaisteoksen välillä ei ole aina selkeä.

Remix on uudelleenmiksausta

Remix voidaan kääntää suomeksi uudelleenmiksaukseksi. Musiikkia uudelleenmiksatessa eri äänitteiden ääniraitojen voimakkuuksia ja sävyjä säädetään toisiinsa sopivaksi, jolloin syntyy haluttu uusi kappale – remix.

Musiikista remix on levinnyt tyylisuuntaukseksi videoiden, kuvien ja muun luovan materiaalin tekemiseen. Toisten hyödyntäminen uusien teoksien pohjana ei ole uusi ilmiö, mutta digitaaliset välineet on tuonut remix-teosten tekemisen kaikkien ulottuville.

Remix-teoksen tunnusmerkkeihin kuuluu alkuperäisten teosten uudelleenmuokkaus ja teosten osien yhdisteleminen. Eri remix-teosten luovuuden aste vaihtelee merkittävästi. Osa remix-teoksista muistuttaa alkuperäisiä teoksia, kun taas toisista remix-teoksista voi olla haastavaa erottaa alkuperäisiä teoksia.

Tekijänoikeuslainsäädäntö

Tekijänoikeuslainsäädäntö kohtelee eri tavalla alkuperäisiä teoksia muistuttavia remix-teoksia eli johdannaisteoksia ja alkuperäisten teosten ilmaisuasusta poikkeavia teoksia eli vapaita muunnelmia. Johdannaisteoksia kohdellaan lainsäädännössä epäitsenäisinä muunnoksina, joiden sallittu käyttö vaatii alkuperäisiltä tekijöiltä luvan. Vapaat muunnelmat puolestaan katsotaan itsenäisiksi teoksiksi, joiden tekijänoikeudet kuuluvat teosta muuntaneelle.

Mikä on johdannaisteos?

Jaottelu vapaisiin muunteluihin ja johdannaisteoksiin tehdään tekijänoikeuslain 4 §:ssä. Tekijänoikeuslain 4 §:n 1 momentti koskee johdannaisteoksia.

Sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen.

Lainkohta tarkoittaa, että remix-teoksen tekijällä on mahdollisuus saada tekijänoikeus remix-teokseensa, mutta tätä tekijänoikeutta rajoittaa alkuperäisteoksen tekijänoikeus. Käytännössä remix-teoksen tekijä ei pysty ilman alkuperäisen tekijän lupaa jakamaan teosta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Alkuperäinen teos säilyy, vaikka teos ilmenisi toisessa muodossa

Alkuperäisen teoksen tekijänoikeus katsotaan ikään kuin säilyvän siitä huolimatta, että teos ilmenee toisessa muodossa. Muuntelija ei saa aikaan itsenäistä teosta, vaan ainoastaan uuden muodon alkuperäiselle teokselle.

Mikäli teos katsotaan johdannaisteokseksi, remix-teoksen hyödyntäminen vaatii lupien hankkimista tekijöiltä. Erillistä lupaa ei kuitenkaan tarvitse hankkia sellaisten teosten osalta, joiden käyttö on sallittu sitaattioikeuden, suoja-ajan päättymisen tai tekijän myöntämän avoimen lisenssin perusteella.

Mikä on vapaa muuntelu?

Vapaasta muuntelusta säädetään puolestaan tekijänoikeuslain 4 §:n 2 momentissa. Säännös kuuluu seuraavasti:

Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.

Lainkohta ei juurikaan kerro, milloin kysymyksessä on vapaa muuntelu. Vapaalta muuntelulta edellytetään kuitenkin itsenäisyyttä suhteessa alkuperäiseen teokseen. Itsenäisyyden vaatimus ei tarkoita aina, että alkuperäisen teoksen pitäisi olla tunnistamattomissa.

Suomessa parodia katsotaan sallituksi vapaaksi muunteluksi. Parodian keskeinen elementti on iva ja sen onnistuminen vaatii usein, että parodioitu teos on tunnistettavissa parodiateoksesta. Näin ollen arvioinnissa ei kiinnitetä pelkästään huomiota siihen, onko alkuperäinen teos tunnistettavissa vai ei.

Rajanveto vapaan muuntelun ja johdannaisteosten välillä

Rajanveto vapaan muuntelun ja johdannaisteosten välillä ei ole tarkkarajainen. Rajanveto-ongelma ratkaistaan samankaltaisuusvertailun perusteella. Keskeistä on, herääkö teoksen kuuntelijoissa tai katselijoissa samuuskokemus teoksia vertaillessa.

Jos teokset saavat aikaan samuuskokemuksen, teokset katsotaan johdannaisteoksiksi. Mikäli teokset herättävä erilaisen kokemuksen, remix-teos katsotaan vapaaksi muunteluksi, eikä alkuperäisen teoksen oikeudenhaltija voi kieltää teoksen käyttöä.

Samankaltaisuusvertailu

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty näkemys, että samankaltaisuusvertailu vaatii useissa tapauksissa teoksen nimenomaista asiantuntijaa. Eri teoslajeja ei voi arvioida samoilla kriteereillä. Elokuvan alan asiantuntijaa on käytetty muun muassa tekijänoikeusneuvoston lausunnossa TN 1994:9, jossa oli kyse elokuvan käsikirjoituksesta tehdystä vapaasta muunnelmasta.

Samankaltaisuusvertailu keskittyy ilmaisuasun samankaltaisuuden arviointiin. Jos teoksen omaperäisiä ja itsenäisiä piirteitä on kopioitu, samankaltaisuuden vaikutelma syntyy helpommin. Sen sijaan teoksen suojaamattomien osien kopiointi itsenäisesti ei täytä samankaltaisuuden vaatimusta.

Rajanvedon tekeminen vapaan muuntelun ja johdannaisteosten välille on lopulta tuomioistuimen tehtävä. Tekijänoikeusneuvosto on antanut suositusluonteisia lausuntoja, joissa on pyritty tekemään rajanveto.

Vapaa muuntelu koskee myös digitaalista muuntelua

Vapaaseen muunteluun liittyvä sääntely soveltuu analogisen ympäristön lisäksi myös digitaaliseen muunteluun. Digitaaliselle muuntelulle tyypillistä on, että ennen muokkausta alkuperäinen teos ja siitä otettu kopio muistuttavat täydellisesti toisiaan.

Digitaalisessa muuntelussa alkuperäiseen teokseen on tehtävä omaperäisiä ja itsenäisiä valintoja, jotka heijasta remix-teoksen tekijän luovaa panosta. Samaan aikaan alkuperäisen teoksen tekijän luovaa panosta on pyrittävä häivyttämään niin, että uuden teoksen tekijänoikeus ikään kuin irtoaa alkuperäisestä teoksesta muodostaen uuden teoksen.

Alkuperäisen teoksen häivyttäminen

Alkuperäisen teoksen tekijän luovan panoksen häivyttämisen tarve riippuu lopputuloksesta, johon remix-teoksella tähdätään. Mikäli remix-teoksen on tarkoitus olla parodia, alkuperäisen teoksen häivyttäminen ei ole niin keskeistä. Sen sijaan teoksesta on tällöin ilmettävä parodiatarkoitus. Parodiatarkoituksen ei tarvitse olla tarkoitus teoksen luomisprosessin aikana. Olennaista on, että parodiatarkoitus ilmenee lopputuloksesta.

Jos remix-teos ei toteuta parodiatarkoitusta, remix-teoksessa on pyrittävä minimoimaan lähdeaineiston käyttö. Minimoinnin voi toteuttaa käyttämällä tarpeeksi pieniä osia tai muokkaamalla lähdeaineisto tunnistamattomaksi.

Jos päätyy käyttämään pieniä osia, on otettava huomioon, että nämä osat eivät saa yhdessä loukata alkuperäistä teosta. Mitä enemmän osia samasta alkuperäisteoksesta on otettu, sitä todennäköisempää on, että osat kokonaisuutena tarkastellen loukkaa alkuperäisteosta.

Kokonaisvaikutelma on ratkaiseva tekijä

Samankaltaisuusvertaillussa lopulta on ratkaisevaa remix-teoksen kokonaisuuden muodostamasta kokonaisvaikutelmasta. Huomiota kiinnitetään tällöin sekä teoksia yhdistäviin piirteisiin että teoksia erottaviin piirteisiin.

Teoksia tarkastellessa voi olla selvää, että teokset eivät ole voinut syntyä toisistaan riippumatta. Esimerkiksi korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 1979 II 64 valokuvan pohjalta maalattu taulun ei katsottu loukkaavan tekijänoikeutta. Maalaus katsottiin olevan valokuvan pohjalta syntynyt itsenäinen teos eli vapaa muunnelma.

Valokuvasta tehdyssä maalauksessa on usein paljon yhdistäviä piirteitä, mutta maalaajalla on useita keinoja tehdä omaperäisiä ja itsenäisiä valintoja. Tekijänoikeusneuvoston “lehmät” lausunnossa 2017:4 oli kyse Bjarne Melgaardin tekemästä parodiasta Miina Äkkijyrkän kuuluisista lehmä maalauksista. Tapauksessa molemmat teokset olivat lehmäaiheisia maalauksia, mutta Melgaardin lehmämaalaukset katsottiin huolimatta samankaltaisuudesta Äkkijyrkän maalauksiin vapaaksi muunteluksi parodian perusteella. Tarkemman analyysin tapauksesta voit lukea artikkelista Parodia? tekijänoikeusneuvosto ja lehmien tekijänoikeus.

Vapaa muuntelu vaatii intensiivistä muuntelua

Alkuperäinen teos katsotaan pysyvän samana hyvin pitkään, vaikka se ei olisi enää samassa muodossa. Raja vapaan muuntelun ja johdannaisteosten välillä on häilyvä, mutta mitä intensiivisempää muuntelu on, sitä todennäköisemmin teos katsotaan vapaaksi muunnelmaksi.

Alkuperäisen teoksen häivyttäminen on keskeistä, mikäli teoksella ei ole parodiatarkoitusta. Joissakin tilanteissa sitaattioikeutta hyödyntämällä remix-teokseen on mahdollista sisällyttää osia suojatuista teoksista.

Rajanvetokysymys on vapaan muuntelun ja epäitsenäisten johdannaisteosten välillä on tärkeä, sillä se usein ratkaisee, voiko tekijänoikeudellista korvausvastuuta tai mahdollista rikosoikeudellista vastuuta kohdistaa teoksen tekijään tai sisällön jakajaan.

Rajanvedosta voidaan tehdä vain yleisluonteisia päätelmiä

Oikeuskäytännön perusteella on mahdollista tehdä vain yleisluonteisia päätelmiä, mihin raja voisi asettua. Tapaukset arvioidaan aina yksittäistapauksina, ja arviointi vaatii usein teoslajien nimenomaista asiantuntijaa.

Digitaalisesti lähdeaineisto on mahdollista muokata usein niin, että sen yhteys alkuperäiseen teokseen katkeaa. Muokkauksen pitää olla intensiivinen, eikä esimerkiksi videon muuntaminen värillisestä mustavalkoiseksi täytä tällaista vaatimusta.

Sen sijaan vapaaksi muunnelmaksi voidaan katsoa painetusta kirjasta valokopion tulostaminen, valokopion silppuaminen palasiksi ja palasista ihmishahmon taittelemisen. Vastaavasti samplaamisessa voi olla kyse vapaasta muunnelmasta, jos remix-teoksen tekijä nauhoittaa kappaleen kitaran äänen ja muodostaa äänitteen avulla täysin uusia melodioita.